LOHJA | Pappilassa 1940-luvulla asunut Liisa Haverinen eli ”Lannettan Liisa” muistaa pappilan vilkkaana kokoontumispaikkana.
– Olimme niin sopeutuneet tähän maalaisympäristöön, että korkeakirkkokulttuuri oli aika kaukana. Väkeä tuli jatkuvasti ja kahvit tultiin juomaan keittiöön.
Yhteisöllisyyttä lisäsi kyläläisten käyttöön vihitty sauna, joka oli nyt jo puretun navettarakennuksen päässä.
Nyt pappila on tyhjillään ja sen aiemmin hyvinhoidettu puutarha rehottaa villinä.
– Puutarhan näkeminen tuntuu pahimmalta, Annikki Brown myöntää.
LUE...
