Suomeen 1600-luvun lopulla osunut nälänhätä tappoi noin kolmanneksen väestöstä. Keväällä 1697 lumien sulaessa teiden varsilta löytyi kuolleita ja kokonaisia asumuksia oli kylmennyt, kun asukkaat olivat menehtyneet.
Monilla paikkakunnilla puolet väestöstä kuoli nälän seurauksiin, lavantautiin, punatautiin ja pilkkukuumeeseen. Epätoivo johti ryöstömurhiin ja kapinointiin.